Takaisin Puerto Ricoon

Pressun metalliosia tehtiin ulkona

Auringonpalvojia

Missä ollaan, mikä maa?

Lentomatka meni kuunnelleen takana istuvan pikkutytön oikutteluja ja itkemisiä. Itkun syyksi ei ilmennyt kipua, ainoastaan luonne ja halu tehdä asioita ei toivotulla tavalla. Selkänoja toimi mainiona potkulautana ja penkillä oli kiva pomppia.  Hillitsin itseni yli kuuden tunnin ajan, vaikka tyttö oli välillä istuimeni alla repien nilkoistani, äidin vain ihmetellessä, mihin se tyttö nyt hävisi – niin kuin siellä koneessa nyt olisi piilopaikkoja niin paljon. Hyväksyn mielellään eloisat ja vilkkaat lapset, mutta en lepsuja vanhempia, jotka antavat lastensa terrorisoida ympäristöään välittämättä pätkääkään.

Lueskelin lehtiä uudessa valossa, jospa yrittäisin lähettää johonkin lehteen jonkinlaista matkakertomusta.
Uusi kiinnostus kirjoittamiseen tuntuu hassulta, sillä muistuu mieleen kouluaikojen äidinkielen ainekirjoitustunnit - melkein maksoin kaverille, josko sanelisi, mitä voisi kirjoittaa. Sama juttu maantiedon ja biologian tunneista – nyt niistä oppikirjoista voisi melkein maksaa, jotta tietäisi, mikä kilpikonna se siellä Atlantilla oikein kellui. Ostimme Suomesta ison eepoksen Maailman eläimet, jossa on melko laajasti kerrottu kaikista eläimistä.

Saavuimme illansuussa Las Palmasiin ja otimme bussin Puerto Ricoon. Moni taksikuski kävi jo tarjoamassa ”very good price for you” matkaa ja täällä on pakko kai tottua näihin päällekäyviin tyyppeihin, joita ei ole aiemmin matkalla ollut. Mutta kieltämättä ne ärsyttävät.

Vene oli tallessa ja eipä kukaan ollut yrittänyt mennä sisätiloihinkaan viikon aikana, vaikka satamassa suositeltiinkin riisumaan kannelta kaikki ”käteentarttuvat ” tavarat pois. Satama onkin muuten ensimmäinen, minne laiturille pääsee ilman koodia tai avainkorttia.

Mutta olihan meillä käynyt Paraislaisia vieraita sillä aikaa! Märta ja Simo yllättivät meidät hiipimällä torstai- iltana veneeseen tervehdyskäynnille. Istuimme mukavan illan ja lupasimme tavata uudestaan perjantaina Hentin esiintyessä rantaravintolassa.

Puerto Ricossa kuulee suomea joka kolkassa, samoin norjaa. Sairaanhoitoa saa omalla äidinkielellä ja sitä varmaan usein tarvitaankin täällä. Katukuvassa näkyi ambulansseja valmiudessa ja arvelimmekin lämmön aiheuttavan sydämen kanssa ongelmia ja tuskinpa se nautittu alkoholi sitä riskiä pienentää. Tähän saakka matkaa päivällä humalassa oleva kadunkulkija on ollut tuntematon näky, mutta nyt niitä näkee joka puolella. Surullista.  Oman tottumisen vaatii myös turistien kaupunkivaatetus, tai lähinnä sen puuttuminen. Mahtavatkohan kaikki kulkea kotimaassaankin vain bikinit päällä ravintolaan syömään.?  Kuvitelkaa espanjalaisturisti uimahousuissa paikalliseen ruokaravintolaan istumaan!

Kesän alussa tilaamamme pressu on venynyt ja laskee veden läpi, joten marssimme paikalliseen neulomoon kysymään neuvoa, mitä sille voisi tehdä. Kankaassa täytyy olla joku vika, joten täytyy ottaa yhteys valmistajaan. Tilasimme kuitenkin yhden tukikaaren, joka tukevoittaisi sitä ja yritämme käsitellä kankaan jotenkin vedenpitäväksi. Osa töistä tehtiin perjantaina ja homma jatkuu maanantaina, joten Gomeraan päästään aikaisintaan tiistaina.