Uudet naapurimme

Paikalliset naapurit

Anodi paikalleen, vaikka virta veisi miehen

Isänpäivän viettoa

Vene puhtaaksi

Ei näy tuttuja naapureita Ansua ja Aria, ei Lefaa ja Jaanaa eikä liioin Eskoa tai Tuijaa naapurissa, mutta olkihattuisia kottikärryntyöntäjiä sitäkin enemmän. Ihmiset tulevat satamaan odottelemaan matkustaja-alusten saapumista kaikenlaisilla kärryillä ja jeepeillä. Tavaraa on ostettu tai tilattu isommilta saarilta tänne pikkusaarelle. Kauppoihin ja ravintoloihin tuodaan elintarvikkeita ja jopa niitäkin kuskataan kottikärryillä kotiin. Katkeaako kylmäketju vai ennättääkö kuski työntää kärryn kotiin ennen sitä?

Tämä saari on erikoinen sekoitus vanhaa kalastuksella elävää kansaa ja nuorempaa taivaanrannan maalareita, jotka elävät koruja myyden tai hampurilaisravintolaa pyöritellen. Kaikki rakennukset ovat valkoisia ja oven väriä löytyy kahta sorttia - sinistä tai vihreää.Asukkaita on kuutisensataa ja hotelleja ei (onneksi ) saa rakentaa. Kadut tai pikemminkin kujat ovat pelkkää hiekkaa ja ajopelinä näkyy vaan jeeppejä, joilla turisteja kuskataan ympäri saarta safareille. Hiekka tunkeutuu joka paikkaan ja useasti ovien alareunat onkin tilkitty kangaspaloilla, joiden painoksi on laitettu kiviä. Tunnelma on hyvin leppoisa ja koska hotelleja täällä ei ole lainkaan ne vähät turistit, jotka yöpyvät täällä, asustavat veneissä, teltoissa tai majatalossa. Tästä voitkin arvella matkailijoiden olevan enemmän reppukansaa ja kultakäätyiset turistit ovat harvinainen näky hiekkaisilla kujilla.

Tänään snorklasimme työn merkeissä, Hentti sukelsi anodin potkuriakselin ympärille ja minä puhdistin veneen sivut ja pohjaa. Virta oli kova ja paikallaan ei pysynyt kuin kiinni pitämällä köydestä ja luja mentiin silloinkin, mutta anodi tuli ruuvattua kiinni ja vene on puhtaampi. Isänpäivä meni tällä kertaa näissä merkeissä. Pakkaan koneeni vesitiiviiseen kassiin, hyppään jollaan ja ajamme kylille tallentamaan tämän tekstin sinulle luettavaksi. Siellä hampurilaisbaarin terassilla toimii kylän ainut yleisönetti.