St Bartsia mainostetaan julkkisten ja rikkaiden leikkikenttänä ja saavuimmekin tänne uteliaina, sillä Ruotsin vaikutus historiaan veti meitä visiitille. Olemme olleet sen verran kauan poissa tiedotusvälineiden ääreltä, että tuskin muistaisimme ketään ulkonäöltä, vaikka itse Victoria Beckham kävelisi vastaan.
Silikoni ja botox näytti olevan kova sana katukuvassa. Louis Vitton ja Cartier kilpailevat parhaista myymäläpaikoista rantakadulla, jonka ääreen rikkaat saapuvat luksusveneillään. Suurimmalla osalla ihmisistä näyttää olevan yksi huoli yli muiden – miltä vartaloni näyttää.
Mutta meitä ei haitannut omat auringon haalistamat vaatteemme ja rähjäinen reppu selässä eikä se näyttänyt haittaavan muitakaan. Satama-alue oli hieno ja vaikka olimmekin vain ankkurissa, saimme PITKÄSTÄ aikaa käydä kunnon suihkussa. Ja täällä on hyvin järjestetty jätehuolto, jopa metalli- ja lasinkeräyskin! Eurooppalainen ruokakauppa (suomenhintataso) aivan rannalla.
Gustavian kaupunki on hauska sekoitus ranskalaista ja ruotsalaista historiaa. Se näkyy parhaiten rakennuksissa ja kaksikielisissä katukylteissä. Tosin ranskalaiset eivät ole vaivautuneet lukemaan, mitä kyltti tarkoittaa ruotsiksi, ovat vain kylmästi nimenneet ne mieleisiksi. Moni infokyltti oli kirjoitettu jopa ruotsiksi!
Julkista liikennettä saarella ei ole ja pyöräily oli tuomittu oppaissa vaaralliseksi, joten vuokrasimme auton. Hyppäsin ratin taakse pitkästä aikaa ja olin onnellinen tutusta automaattivaihteesta. Kadut ovat hetkittäin yhtä kapeita kuin Suomen pyörätiet ja aloimme ymmärtää pyöräilyn vaarallisuuden päästyämme kaupungin ulkopuolelle.
Etäisyydet eivät ole pitkiä, mutta tiet ovat neulansilmäteitä. Ja jyrkkyys on samaa luokkaa kuin mäenlaskun alastulo rinteissä. Alaspäin niitä oli helpompi tulla, mutta ylämäkeen sai Hyundai tehdä töitä lujasti.
Vastaan tuli jos jonkinlaista ajopeliä - mönkijöitä, jeeppejä, moottoripyöriä, skoottereita, Morris Minejä ja suosituin taisi olla golfauto. Siihen sai mahtumaan kätevästi matkalaukun ja käsilaukun huristellessaan lentokentälle, ja parkkeeraus onnistui kuin leikkiautolla. Yhteinen piirre kaikilla ajopeleillä oli kiire eikä kukaan ottanut todesta 30 km/h nopeusrajoitusta mutkissa.
Saarella on upeita hiekkarantoja, täyteen rakennettuja totta kai. Rauhallisin paikka oli suolajärvi, jossa oli aamutuimaan paljon lintuja. Pitkäkinttuiset kahlaajalinnut astelivat kuin balettitanssijat matalassa vedessä. Ibikset ja tyllit saalistelivat aamupalaa ja poseerasivat hienosti kameralle.
Kaiken kaikkiaan saari on ollut ihan mukava tuttavuus. Tuuli on kova tällä hetkellä, emmekä pääse maihin ja merelle lähteminenkin on riskaapeliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti