Sint Maarten, Philipsburgh
Casinot, kelloliikkeet, verovapaat alkoholimyymälät, hienoja
paperikasseja kantavat risteilymatkustajat – niistä on keskustan kadut luotu.
Katamaraanit, purjeveneet, vesiskootterit, rantatuolit ja sukellusmatkat – niistä on risteilymatkustajien päiväohjelma luotu.
Katamaraanit, purjeveneet, vesiskootterit, rantatuolit ja sukellusmatkat – niistä on risteilymatkustajien päiväohjelma luotu.
Parvekkeen koristeesta saisi hienon taulun |
Viereemme on saapunut joka päivä kolme suurta
risteilyalusta, mukanaan yli kuusituhatta matkustajaa. Heillä on päivä aikaa
tuhlata rahat elämyksiin ja ostoksiin, ennen kuin alus suuntaa taas yöksi
merelle. Niinpä voit arvata, mikä kuhina käy keskustassa päiväaikaan ja mikä
hiljaisuus siellä on illalla. Paikan alkuperäisyys on meiltä vielä näkemättä ja
en tiedä miten kauas tarvitsee mennä, että sellaisen löytää. Ostoskadulla
ollessa ei tiedä edes mikä maa on kyseessä. Mutta onpahan vastakohtaa
matkailussa, jos paikkaa vertaa Barbudan hiljaiseen keskustaan!
Saari on siitä erikoinen, että sen pienellä maa-alueella
taistelleet ranskalaiset ja hollantilaiset pääsivät aikoinaan sopuratkaisuun ja
jakoivat saaren kahtia. Ranskalaiset marssivat pohjoiseen ja hollantilaiset
etelään. Se on maailman pienin maa-alue, jossa asuu kaksi kansakuntaa.
Valuuttana käy molemmissa US dollarit, pohjoisessa euro ja etelässä Alankomaiden
Antillien guldeni. 80 eri kieltä
kehutaan kuultavan saarella. Enkä ihmettele sitä yhtään –
elektroniikkamyymälöissä olivat kaikki myyjät Intian suunnasta. Vaatepuoleen
olivat erikoistuneet kiinalaiset, ruoka näyttää olevan italialaisten ja
ranskalaisten valtakuntaa. Casinoista eikä kelloliikkeistä ole kokemusta, eikä
taida tulla.
Omituisia näkyjä vedessä
Kävelimme suolajärven reunaa eräänä iltana. Haikaroita oli
useaa eri lajia, samoin kahlaajalintuja. Mutta siinä vaiheessa, kun sameassa
vedessä näkyi hain evää muistuttava kolmio joka liikkui, mietimme nestevajauksen
aiheuttamaa näköharhaa. Jatkoimme matkaa ja huomasimme pariskunnan kalastavan
rannalla. Menimme varovasti kysymään, mikähän tuo ilmiö olisi voinut olla.
Heillä oli vastaus heti valmiina - sehän on tarponi! Kala kuulemma kasvaa yli satakiloiseksi ja he ovat muutaman kerran onnistuneet saaman ylös moisen vonkaleen. Paluumatkalla pääsimme näkemään siiman päässä yhden sellaisen- mutta vain rantakiviin saakka. Tarponi voitti vetokisan ja karkasi juuri viime sekunnilla.
Seuraava tapaus sattui lagoonissa. Ajoimme jollalla ja minä
seisoin tapani mukaan edessä. Isompi ja nopeampi jolla ohitti meidät ja samalla
hetkellä edessäni nousivat pintaan rauskun valtavat ”siivet”.
Ne aukenivat leveämmiksi kuin jollan leveys. Meiltä meinasi pudota silmät päästä ja kesti hetken ennen kuin saimme sanotuksi jotakin. Naapurin kuski oli myös ällikällä päähän lyöty!
Tuon kokoisen jos olisi sukeltaessa nähnyt, olisi suolavedet mennyt väärään kurkkuun.
Ne aukenivat leveämmiksi kuin jollan leveys. Meiltä meinasi pudota silmät päästä ja kesti hetken ennen kuin saimme sanotuksi jotakin. Naapurin kuski oli myös ällikällä päähän lyöty!
Tuon kokoisen jos olisi sukeltaessa nähnyt, olisi suolavedet mennyt väärään kurkkuun.
Kolmas oli aika hauska ja täytyy myöntää, että jollan
kyydissä ei kannata haaveilla, muuten jää kaikki parhaat jutut näkemättä.
Jollan edestä singahti ylös kampelan näköinen otus, mutta paksumpi. Sitä lentoa ihmetellessä huomasin sen ruiskauttavan mereen mustetta. Ja tuttu kaverihan se olikin, nimittäin seepia. Olihan niitä aikoinaan ongittu Espanjassa laiturilta sekä nähty sukeltaessa Martiniquella ja Dominicassa. Vaan että se osaa pompata noinkin pitkän loikan, tuli yllätyksenä.
Saint Martin, Ranskan puolella
Kolutaan nyt saarta kunnolla, kun tänne saakka on tultu.
Siirryimme saaren lounaispuolelle vaivaiset 9 mpk miehitettyyn Baie de
Marigotin lahteen. Valkoinen hiekka kuultaa kirkkaan veden läpi ja isot
lentokoneet nousevat ja laskeutuvat läheltä.
Matkan aikana törmää useasti samoihin veneilijöihin ja
joidenkin kanssa pidetään koordinaatit ajan tasalla meilaamalla. Hauskat
hollantilaiset Dominican ajalta on yksi niistä.
Annet ja Jack ovat saaneet veneensä täällä telakalle pohjan maalausta varten ja menimme kyselemään kuulumisia. Molemmat olivat kauniin sinisiä päästä varpaisiin. Väri peitti jopa heidän rusketuksen. Hiekkapaperia mennyt metreittäin ja hikeä litroittain, sen verran kovaa puuhaa on pohjan hiominen näillä lämpötiloilla. Meillä se kaikki on vielä edessä! Sovittiin illallinen meidän veneeseen ja lupasimme laittaa heidät isojen jätesäkkien sisälle istumaan uimatasolle sinisine väreineen….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti