St Barthélemy, St Barth tai St Barts, miten haluatte

Paikka: Ranska, Carcasson

Tapahtuma: Kosteat juhlat onnistuneen valloituksen kunniaksi

Aika: Vuoden 1784 loppupuoli

Ludwig kuudestoista: Kuule Kalle, mitä mieltä olet yhdestä saaresta tuolla kaukana  Länsi-Intiassa, siellä missä se Cristopfer aikoinaan niitä saaria löysi…

Carl Gustav kolmas: Ai, mitä saarta tarkoitat, kerro lisää…

Ludwig: Saarella on kuutisensataa asukasta ja kokoa saarella on 24 neliökolometriä. Columbus vaihtoi nimen aikoinaan Ouanalaosta Saint Barthélemiksi. Hieno saari. Hyvä tulevaisuus.

Carl: Kuulostaa mielenkiintoisalta, otetaanpa yhdet tuopilliset juomaa, jotta voit kertoa lisää.

Ludwig: No niin palataanpa asiaan, hik, Kalle. Se olish loistokauppa sulle, mieti shulla olish oma saari!Ja siellä on shuojaisa satamalahtikin. Voisit rakentaa oman linnan shinne.

Calle: No pershkele, sellaishtahan paikkahan mulla ei vielä olekaan. Mitäs shinä haluat vaihdossha? 

Ludwig: Mulla oli pikku ajatush, katsosh kun meillä olis hyvä olla joku makashiini taikka varasto                      siellä Göteborgissa.. mutta mitäsh mieltä olet, antaishitko vaihdossa yhden shellaisen?

Calle: Kättä päälle, shulle makashiini Göteborgista ja mulle shaari shieltä kaukaa. Mikäs perskule she nimi taas olikaan?

Ludwig: No Saint Barthélemy! Kättä päälle ja ashia on shovittu.

Niin Calle alkoi suunnitella oma saartaan ja päätti rakennuttaa kolme linnaketta – Carl, Gustaf ja Oscarin. Ne saisivat suojella lahtea. Samuel Fahlberg palkattiin suunnitelemaan kaupunkia lahden ympärille. Kadut rakennettiin saarelta saatavasta kivestä, ettei sadevesi huuhtoisi niitä mennessään. Talot rakennettiin Ruotsin tyylisiksi.

Calle halusi, että Gustaviata mainostettiin kaikille Porto Francona, verovapaa kaikille kansalaisille ja kansalaisuuksille. Näin saataisiin lisää tuloja ja asukkaita saarelle. 

Homma toimi ja saarella oli vuosisadan lopussa jo 6000 asukasta. Juhlittiin ja iloittiin uutta saarta moneen otteeseen. Vaan Calle ei aikoinaan saaren saadessaan tullut ajatelleeksi hurrikaaneja, kuivia kausia. Ja tulipalo olikin sitten viimeinen pisara saaren omistukseen. Oscar kakkonen sai tarpeekseen huonosti tuottavasta saaresta ja halusi myydä sen takaisin Ranskalle. Taisi olla yhtä kosteat juhlat, sillä saari myytiin 80 000 Frangilla (alle15 000 eurolla…) takaisin ranskalaisille vuonna 1878!

Kysymys kuuluu – kuinka monta kertaa nykyinen Kalle on harmitellut esi- isänsä myyntiä? Millainen olisi St Barts nykyisin?
 Kallella ja Silvialla olisi ihan oma aurinkoranta turkoosin veden äärellä, kilpikonnien naapurissa.

Tiilet ovat Ruotsista Högnäsistä