St Barthissa olimme myös ankkurissa Anse du Grand Colombierissä, missä oli luvattu hyviä snorklauspaikkoja. Eivätkä puheet olleet turhia – kirkas vesi ja paljon kaloja, mutta parasta kaikessa olivat laiskat tai kesyt merikilpikonnat. Niitä pääsi koskettamaan, eivätkä ne olleet moksiskaan.

Meillä on vedenalaiseen kuvaukseen tehty kamera ja päätimme kokeilla sitä. Kieltämättä elektroniikka suolavedessä ja muutaman metrin syvyydessä kuulostaa pahalta yhdistelmältä, mutta joskushan sitä on uskallettava. Joten kamera kiinni erillisellä lenkillä käsivarteen ja rohkea loikkaus veteen. 

70 senttinen barracuda oli ensimmäinen osuma. Ja viiden minuutin kuluttua itse Konna lounasti pohjassa ruohoa. Muutaman sukelluksen jälkeen sain sen kuvaan kokonaan. Keuhkot olivat kovilla, kun yritin zoomata ja tarkentaa kuvaa. Mutta ensikertalaiseksi olin tyytyväinen. Sain jopa konnan ja Hentin samaan kuvaan.

Barracuda

Hentti meni edellä viittoen hyviä apajia. Seuraava bongaus jäi mysteeriksi, sillä sukeltaessa se muistutti haita, mutta koneelle siirrettynä kala näyttää omituiselta eikä sitä varmuudella tunnistettu kalakirjoista.Remoras? Jospa tarkkasilmäiset lukijat netin ääressä ratkaisevat arvoituksen…

Remoras vai Sharksucker?

Losserokala

Papukaijakala

Bluetang

Kuvaaminen veden alla oli hauskaa, joskin rankkaa puuhaa. Täytyi suunnitella mistä suunnasta täytyy sukeltaa ja valmistella kamera sukeltaessa. Valo oli harvoin täydellinen kiven tai kallion lähellä ja usein kala nopeampi kuin minä. Mureenakin livahti kivenkoloon, ennen kuin sain kameran kuntoon.
Mutta seuraavalla kerralla olen jo paljon viisaampi.

 Kuvausmatka saa maksimissaan kestää tunnin, ettei kamera vaurioidu. Käytön jälkeen se on upotettava makeaan veteen10 minuutiksi sulkien ja avaten objektiivinsuojusta useaan kertaan.
Lopuksi sen on annettava kuivua varjoisassa paikassa. Toistaiseksi kamera toimii vielä…